*

Annina Ruottu

Vaikeneminen on hyväksyntää

Tänään vietetään kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Myanmarissa (entiseltä nimeltään Burma), Rakhinen osavaltiossa, armeija on harjoittanut julmaa, etnistä puhdistusta rohingya-muslimeja kohtaan. Kyseessä on maailman suurin valtioton kansa, jolla ei ole kansalaisoikeuksia. Noin miljoonasta rohingyasta yli 600 000, joista suurin osa lapsia ja naisia, on paennut Bangladeshiin.

Etenkin naiset ja tytöt ovat surkeassa asemassa. Heitä on tapettu, kidutettu ja raiskattu. Joukkoraiskaukset ovat osa etnistä puhdistusta.

Myanmarin tilanne on monimutkainen. Maan johtajaa, rauhannobelisti Aung San Suu Kyitä on arvosteltu siitä, ettei hän ole puolustanut vainottua vähemmistöryhmää. Suu Kyin tilanne on kysymysmerkki, sillä armeija on vahva, sen valtaa ei voi ohittaa, vaikka halua olisikin.

YK on vedonnut Suu Kyihin, jotta rohingya-pakolaiset voisivat palata maahan. Bangladesh ja Myanmar ovatkin nyt solmineet sopimuksen, jonka mukaan paluu on mahdollinen, mutta sopimuksen yksityiskohtia ei ole annettu julkisuuteen.

Sopimus herättää kysymyksiä: pakotetaanko raiskatut ja kidutetut pakolaiset takaisin maahan, jossa he pelkäävät henkensä edestä?

Miten heille taataan ihmisoikeudet? Keille annetaan lupa palata? Palaisitko itse takaisin paikkaan, jossa sinuun ei suhtauduta tasa-arvoisena kansalaisena ja jossa sinulla ei samoja ihmisoikeuksia kuin muilla? Jossa sinut on ehkä joukkoraiskattu, sinulla ei ole enää kotia ja omaisesi ovat kidutettuja tai murhattuja? Tekojen tekijät ovat edelleen siellä, mahdollisia ”kotiinpalaajia” vastassa.

Kansainväliset järjestöt ovat antaneet ruoka- ym. apua pakolaisleireille, mutta varsinaisia väkivallan lopettamiseen tähtääviä toimenpiteitä ei ole vielä nähty. Tämä on se viesti, jota eloon jääneet rohingyat ovat median kautta useaan otteeseen pyytäneet välittämään maailmalle.

Ulkoministeri Soinin mukaan diplomaattisia keinoja käytetään tilanteen ratkaisemiseksi, mutta toistaiseksi sillä ei ole juurikaan saatu tuloksia.

Missä ovat kansainvälisen yhteisön konkreettiset toimet, pakotteet ja sanktiot? Ehditäänkö loputkin rohingya-muslimit raa’asti tuhoamaan, ennen kuin kansainvälinen yhteisö tekee lopun etnisestä puhdistuksesta?

Kuten tiedämme, hyvän ollessa vaiti, pahuus saa äänettömän luvan jatkua.

 

Annina Ruottu 

Suomen keskustanaisten varapuheenjohtaja 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat