Kaksi tuntia pyörätuolissa

Liedon vanhus- ja vammaisneuvosto järjesti esteettömyyshaasteen kunnanvaltuutetuille. Haasteen tarkoituksena oli testata, miten arjen asiat hoituvat pyörätuolissa istuen. Kävimme kaupoissa, terveyskeskuksessa, postissa, pankkiautomaatilla, toimistoissa, eli paikoissa, joissa päivittäin itse kukin meistä joutuu asioimaan. 

Tai siis, yritimme käydä. Heti alkuun teiden kaltevuudet käänsivät tuolin suuntaa useasti. Tiet olivat asianmukaisesti päällystettyjä, mutta routa tekee tehtävänsä. Ajauduin pari kertaa ojan reunalle ja ojassa olisin ollut ilman apua. Sää oli hyvä ja lämpötila syyskuussa kohdillaan. Mietin, miten ohjata tuolia, kun maassa on lunta, jäätä ja sepeliä? Mitä jos olet yksin liikkeellä ja tuoli kaatuu, etkä pääse nousemaan ylös? Jäisin luultavimmin kotiin, kuin uskaltautuisin ulos niillä keleillä. Ajatus veti mielen apeaksi. Vanhuus, onnettomuus tai sairaus voi viedä meistä jokaisen pyörätuoliin. 

Pankkiautomaateilla asioiminen oli mahdotonta. Olen 160 cm:ä pitkä ja yritin suoraan, sivuttain, mutta joko käsi ei ylettynyt tai jalkatuet törmäsivät seinään. Lisäksi maan kaltevuus veti tuolia sivuun tai taakse. 

Kaupassa ostoskori sylissä huomaa, että useat hyllyt ovat liian korkealla, apua on saatava. Hyllyjen välisen käytävän tulisi olla tarpeeksi leveä, koska vastaan tulee ostoskärryjä, etenkin ruuhka-aikana. Joihinkin kauppoihin oli mahdotonta päästä sisälle korokkeiden tai ovien kapeuden takia. Ovien avaaminen oli ihan oma juttunsa. Automaattisesti aukeavat ovet helpottavat, mutta usein sisäänkäynneissä on vielä toinen ovi, joka saattaa sulkeutua ennen kuin ehdit siitä ja jäät jumiin ovien väliin. 

Tuolissa oli molemmin puolin jarrut, jotka sai päälle ja pois. Välimuotoa ei ollut. Alamäen kohdalla en keksinyt tapaa, millä vauhdin saisi hidastettua, joten piti suunnitella uusia reittejä. Joskus ne kiertävät isonkin lenkin, jotta pääset turvallisesti kohteeseesi. Mainittakoon, että käsivoimia tarvitaan noin 20 kg:n tuolin sekä oman painon siirtelyyn. 

Vakava tilanne sattui, kun ylitin suojatietä. Autoilija pysähtyi suojatien eteen, kuten pitääkin. Oli aikamoinen shokki, kun viereiseltä kaistalta auto ajoi eteenpäin pysähtymättä. Liki oli, etten päätynyt reissullani pysyvästi pyörätuoliin. 

Lopuksi tutustuimme erilaisten lasien kautta näkövammaisten arkeen. Lomakkeen luku ei onnistunut, saati sen täyttö. Tempaus laajensi näkemystä ja ymmärrystä siitä, mitä eri lailla vammautuneet ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäisessä arjessaan. 

Kaksi tuntia pyörätuolissa. Jokaisen päättäjän ja yrittäjän tulisi osallistua vastaavaan. Vasta kun itse kokee sen, paljastuu esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden todellinen tila. 

 

Annina Ruottu

Liedon kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen 1. vpj (kesk)

 

 

 

 

 

 

 

Käyttäjäkuva
Keskusta Lieto

Politiikan tutkija, filosofian tohtori (PhD) ja valtiotieteen maisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu