Kaksi tuntia pyörätuolissa
Liedon vanhus- ja vammaisneuvosto järjesti esteettömyyshaasteen kunnanvaltuutetuille. Haasteen tarkoituksena oli testata, miten arjen asiat hoituvat pyörätuolissa istuen. Kävimme kaupoissa, terveyskeskuksessa, postissa, pankkiautomaatilla, toimistoissa, eli paikoissa, joissa päivittäin itse kukin meistä joutuu asioimaan.
Tai siis, yritimme käydä. Heti alkuun teiden kaltevuudet käänsivät tuolin suuntaa useasti. Tiet olivat asianmukaisesti päällystettyjä, mutta routa tekee tehtävänsä. Ajauduin pari kertaa ojan reunalle ja ojassa olisin ollut ilman apua. Sää oli hyvä ja lämpötila syyskuussa kohdillaan. Mietin, miten ohjata tuolia, kun maassa on lunta, jäätä ja sepeliä? Mitä jos olet yksin liikkeellä ja tuoli kaatuu, etkä pääse nousemaan ylös? Jäisin luultavimmin kotiin, kuin uskaltautuisin ulos niillä keleillä. Ajatus veti mielen apeaksi. Vanhuus, onnettomuus tai sairaus voi viedä meistä jokaisen pyörätuoliin.
Pankkiautomaateilla asioiminen oli mahdotonta. Olen 160 cm:ä pitkä ja yritin suoraan, sivuttain, mutta joko käsi ei ylettynyt tai jalkatuet törmäsivät seinään. Lisäksi maan kaltevuus veti tuolia sivuun tai taakse.
Kaupassa ostoskori sylissä huomaa, että useat hyllyt ovat liian korkealla, apua on saatava. Hyllyjen välisen käytävän tulisi olla tarpeeksi leveä, koska vastaan tulee ostoskärryjä, etenkin ruuhka-aikana. Joihinkin kauppoihin oli mahdotonta päästä sisälle korokkeiden tai ovien kapeuden takia. Ovien avaaminen oli ihan oma juttunsa. Automaattisesti aukeavat ovet helpottavat, mutta usein sisäänkäynneissä on vielä toinen ovi, joka saattaa sulkeutua ennen kuin ehdit siitä ja jäät jumiin ovien väliin.
Tuolissa oli molemmin puolin jarrut, jotka sai päälle ja pois. Välimuotoa ei ollut. Alamäen kohdalla en keksinyt tapaa, millä vauhdin saisi hidastettua, joten piti suunnitella uusia reittejä. Joskus ne kiertävät isonkin lenkin, jotta pääset turvallisesti kohteeseesi. Mainittakoon, että käsivoimia tarvitaan noin 20 kg:n tuolin sekä oman painon siirtelyyn.
Vakava tilanne sattui, kun ylitin suojatietä. Autoilija pysähtyi suojatien eteen, kuten pitääkin. Oli aikamoinen shokki, kun viereiseltä kaistalta auto ajoi eteenpäin pysähtymättä. Liki oli, etten päätynyt reissullani pysyvästi pyörätuoliin.
Lopuksi tutustuimme erilaisten lasien kautta näkövammaisten arkeen. Lomakkeen luku ei onnistunut, saati sen täyttö. Tempaus laajensi näkemystä ja ymmärrystä siitä, mitä eri lailla vammautuneet ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäisessä arjessaan.
Kaksi tuntia pyörätuolissa. Jokaisen päättäjän ja yrittäjän tulisi osallistua vastaavaan. Vasta kun itse kokee sen, paljastuu esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden todellinen tila.
Annina Ruottu
Liedon kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen 1. vpj (kesk)
Hyvä, kun kokeilit ja tajusit vammaisten elämää arjessa. Olisit vielä lisännyt korvatulpat tai kuulokkeet päähän, koita soittaa tai keskustella eri paikoissa ilman tulkkia ja apuvälineinä kynä sekä paperi tai laite, jolla kirjoittaa.
Juuri nämä päättäjät eivät ymmärrä ennen kuin itse kokeilee tai joutuu siihen tilanteeseen.
Kelan taksipalvelut on yksi huonoimmista päätöksistä ikinä, kun vanha järjestelmä toimi valtakunnallisesti.
Sama koskee vammaisten palveluiden kilpailutukset, ne olisi voitu rajata kaikesta kilpailuttamisesta ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Todellakin, terveen, hyväkuntoisen ihmisen on vaikea ymmärtää mitä eri tavalla vammautuneet käyvät päivittäin läpi. Toivottavasti Kelan taksipalvelut saadaan mahdollisemman pian kuntoon.
Ilmoita asiaton viesti
Harva pyörätuolissa oleva on perusterve, yleensä on kipuja, vahva lääkitys sekä muuta vaivaa ja kaikki muut ongelmat päälle. Tästä sai pintaraapaisua vammaisen elämästä, mutta hyvä että se kosketti, näkyisipä myös päätöksenteossa. Ai niin, sehän maksaa ja me vammaiset harvoin jaksamme valittaa…
Ilmoita asiaton viesti
Juuri samoja itsekin mietin. Esteettömyys ja yhdenvertaisuus ei ole vielä lähelläkään todellisuutta, vaikka sitä kohti yritetään yhteiskunnassa mennä.
Ilmoita asiaton viesti
Ystäväni joutui onnettomuuteen yli vuosi sitten ja molempien jalkojen amputoinnin seurauksena olen itsekin nyt nähnyt kuinka vaikeaa on varsinkin vanhemman ihmisen tottua liikkumaan yksin pyörätuolilla. Lopputulema onkin se, että hänkin enimmäkseen pysyy yksin huoneessaan ja yrittää sopeutua tähän liikkumattomaan elämään.
Palvelutalon henkilökunnan, ravinnon – ym. hoidon merkitys kasvaa entisestään, kun joutuu olemaan kaikessa toisten hoivattavana, vaikka onneksi oma viihtyisä huone televisioineen myöskin takaa oman yksityisyyden. Kuinka monelle se on ylipäätään mahdollista, sitä en tiedä. Siinäkin kai oma raha ratkaisee tason ja hoidon laadun?
Yhteiskunta takaa kuljetukset invataksilla, kunhan sen vain nykyään ajallaan saisi samoin kuin ennen. Ei enää riitä, että tilaa auton vaikka lääkäriin mennessä. Kuinkahan monelta on tilattu lääkärinaika mennyt ohi sivu suun, kun autoa ei saa välttämättä edes tunnin tarkkuudella. Mielipideosastoilla siitä on paljon puhuttu, mutta koskahan asia saadaan asianmukaisesti korjattua taas kuntoon.?
Ilmoita asiaton viesti
@3. Tässä on ollut yksi kuva, joka kertoo kaiken. Mutta laitan sen teksteinä tähän, että tajuaa jotain olevan väärin:
Jaottelen tässä esimerkkinä kansanedustajan ja Sairaan tai liikuntarajoitteisen taksipalvelut.
K = Kansanedustaja
S = Sairas tai liikuntarajoitteinen
——
Mitkä taksit käyvät?
K: Kaikki
S: Vain Kela-taksit
Korvaus
K: Kokonaan
S: 25€ omavastuu (Muu käynnit kuin lääkäri, 50€, maksukatto 300€ vuodessa)
Yksityisyys
K: Henkilökohtainen
S: Kimppakyyti
Odottaminen
K: Ei odotusaikaa
S: 1h ennen & jälkeen, 2x matka-aika
Mitkä matkat korvataan?
K: Kaikki
S: Vain matkojen osuudet, joille: – Julkisia ei ole / odotus yli 1h
——
Päättäjille voidaan lätkäistä seuraavat ehdotukset:
– Mikä tahansa taksit eivät käy, vain yksi kilpailutettu valittu taksifirma.
– Päättäjiltä peritään omavastuut puolet koko matkan hinnasta, ilman kattoa.
– Samaan kyytiin pitää laittaa toiset päättäjät ja sama kiertoajelu.
– Täytyy odottaa eikä saa valita toista taksia.
– Vain sovitut paikat ja sama kiertoajelu takaisin, ei poikkeuksia.
Saavat itse kokea, että miltä tuntuu?
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Moni jää olosuhteitten takia kotiin, koska liikkuminen on todella haastavaa. Varsinkin, jos ei ole ketään apuna. Yksinäisyys pahentaa jo muutoinkin vaikeaa tilannetta.
Ilmoita asiaton viesti
Todella hienoa kun olet ryhtynyt tuollaisen asian eteen tekemään töitä. Täällä Liedossakin on monessa kohtaa korjattavaa. Arvostan toimintaasi. Perheessämme yksi liikkuu pyörätuolilla ja meillä myös invataksi joten aika hyvät näkökulmat kaikkiin noihin mitä tässä jutussasi ja kommenteissa on mainittu.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi, Tero. Näin se on. Lieto on esimerkillinen kunta monessa mielessä, mutta esim. vanhojen määräysten mukaisesti rakennetut asunnot, liiketilat jne. ovat meilläkin haaste. Palvelut pitäisi saada toimimaan jokaiselle. Hyvä uutinen meillä Liedossa on vammaisille ja erityistukea tarvitseville Nuolemoon rakennettavan toimintakeskus, joka valmistuu kevään aikana. Jos on joku erityinen ongelma, johon haluaisit että yritän vaikuttaa, otathan suoraan yhteyttä annina.ruottu@lieto.fi.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti oli todenmukainen tilanne, sillä useimmilla vammaisilla, vammautuneilla tai pitkäaikaissairailla on kevyt tuolit kelata. Vanhuksilla ja jostain syystä lyhyen sairauden takia tuolissa istuvilla on useimmiten ”panssarivaunut” käytössä, mikä saa terveyskeskuksesta lainaksi. Ne ovat raskaita ohjaa jopa vammattomienkin. Mainitsit kaupan hyllyt. Jos on käynyt kaupanalan koulutuksen, tietää hyllyjen sijoittelutarkoituksen. Tärpit halutaan vammattomille silmien tasolle. Se on markkinointikikka kuten musiikki, joka lisää ostamishaluja tai heräteostamista liikekeskuksissa. Kyllä, talvisin ei ole toivoakaan liikkua, kun kaupungissa ne asuinalueen sivutiet kunnostetaan sen jälkeen, kun muut tärkeät alueet ovat kunnostettu autoilijoille mm. Staran toimesta yhtenä mainitakseni.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Katja, kiitos kommentistasi. Nämä tuolit olivat terveyskeskuksesta. Todellakin raskaita ohjata.
Ilmoita asiaton viesti